"Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa," alkaa F. E Sillanpään romaani Ihmiset suviyössä (1934), jonka tapahtumat keskittyvät yhteen kesäiseen yöhön:
yön aikana rakastutaan, riehutaan, kuollaan ja synnytään. Päähenkilönä on valoisa suviyö.
Pohjoisten valojen näyttelyt ovat Suomen taiteessa jo vuosisataisen perinteen kerännyt kansallinen klisee. Ihmisiä suviyössä -näyttely käsittelee lempeästi kliseitä kansallisuudesta, pohjoisen kesän valosta ja ihmisistä yöttömässä yössä.
Ihmisiä suviyössä -näyttely lähestyy huumorilla käsitystä, että pohjoisen kesän valo on olennainen osa ”pohjoista kansanluonnetta” ja ihmisten identiteettiä. Näyttely hekumoi kesän valon herättämällä nostalgian tunteella. Nostalgia on sekä yksilön että yhteisön kokemus ja positiivista yhteenkuuluvuutta. Toisaalta valoisalla yöllä on myös pimeä puolensa: jotain jonka pitäisi pysyä piilossa, tuodaan näkyville ja valoon. Valoisaan yöhön ja kansallistunteeseen liittyvät myös pimeät puolet ja väkivalta. Valokuvaepisodien kautta näyttelystä muodostuu valon, vahvojen ja hentojen naisten ja miesten näytelmä yöttömässä yössä.
Ihmisiä suviyössä -näyttely nautitaan Valokuvataiteen museossa puistonpenkeillä istuen. Näyttelyssä esitetään myös F.E. Sillanpään romaaniin perustuva Valentin Vaalan elokuva Ihmiset suviyössä vuodelta 1948. Elokuva esitetään non-stop.
Näyttelyn on kuratoinut intendentti Anna-Kaisa Rastenberger ja apulaiskuraattorina on toiminut amanuenssi Tiina Rauhala. Näyttelyn teokset ovat pääosin Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista.
Taiteilijat:
Minna L. Henriksson, Helga Härenstam, Harri Pälviranta, Rosemarie Särkkä, Kristin Tårnesvik, Marjaana Kella, Tatu Hiltunen, Wagner Morales, Juha Nenonen, Sari Poijärvi, Jouko Lehtola, Jari Silomäki, Nisse (Nils) Andersson, Raakel Kuukka, Ben Kaila, Aulis Nyqvist, Arno Rafael Minkkinen, William Klein, Mikko Hietaharju, Matti A. Pitkänen, Pauli Ukkonen ja Kalle Kultala